MA-ohjelmasta

with Ei kommentteja

MA-ohjelmasta

 

MA-ohjelma on yksi kaupungin kiinnostavimmista poliittisista ohjelmista ja sen käsittelystä jokainen valtuutettu on jonkinasteinen asiantuntija. Esitän seuraavassa joitakin kannanottoja ohjelman eri kohtiin.

 

TONTIN LUOVUTUS

 

Kohdassa todetaan, että tontinvarauskanta tulisi ohjelmakaudella nostaa tasolle, joka varmistaisi neljän vuoden varauskannan (5000 asuntoa vuodessa). Tämä lienee aika pitkälti toiveajattelua. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Helsingissä on valmistunut vuosittain vain noin 3200 asuntoa. Täten tontin varauskantaa pitäisi nostaa keskimäärin yli 50 %.

 

KAAVAVARANTO

 

Tavoitteena on 450.000 kem² kaavoittaminen asuntotuotantoon vuosittain. Viime vuonna siitä ei saavutettu puoliakaan. Tavoite edellyttää asuntokaavoituksen oleellista tehostamista.
Keinoina näen:
– kumppanuuskaavoitushankkeet
– kaavoituksessa luovutaan rakennusten suunnittelusta
– kaavamuutoshakemusten nopeampi käynnistys. Nykyäänhän aloitusaika on 6 – 12 kk.
– asuntokaavoituksen priorisointi puistot ja viherlaueet voivat odottaa

 

ASUNTOTUOTANNON MÄÄRÄ

 

Viiden tuhannen asunnon vuosittainen rakentaminen on vaikea saavuttaa. Kuten edellä  totesin viimeisen 10 vuoden aikana on valmistunut keskimäärin vain noin 3200 asuntoa.

 

HALLINTA- JA RAHOITUSMUODOT

 

1000 ARA-vuokra-asunnon rakentaminen on kova tavoite. Neljän viime vuoden aikan ARA-vuokra-asuntoja on valmistunut vain noin 600 vuodessa. Joten tavoitteen saavuttaminen edellyttää tuotannon lisäämistä yli 50%:lla, ei liene mahdollista.

ARA:n hyväksymä maanhinta alkaa Helsingissä olla tasolla, joka ei vastaa tonttien rakentamiskuntoon saattamiskustannuksia. Tonttien ARA-hintoja olisi aiheellista tarkistaa. Ne ovat pysyneet vuosikausia nykyisellä tasolla.

 

KAUPUNGIN OMA ASUNTOTUOTANTO

 

Kaupungin oman asuntotuotannon tavoite on 1500 asuntoa vuodessa. Asuntoja on valmistunut viimeisenä 6 vuoden aikana keskimäärin 500 kpl vuodessa. Oman asuntotuotannon taso on jäänyt yhteen kolmasosaan asetetusta tavoitteesta. Vuokra-asuntoja on tarkoitus rakentaa 750 kpl vuodessa. Kuuden viime vuoden aikana niitä on valmistunut 260 kpl, joten tavoite on lähes kolminkertainen. Hyvähän se on, että on tavoitteita, mutta tietty realismikin olisi paikallaan.

Suuri ongelma siinä, ettei tavoitteita saavuteta on rakentamisprosessin jakautuminen monen eri virastojen taholle, joiden välistä yhteistyötä ei ole saatu toimimaan.

 

HUONEISTOTYYPPIJAKAUMA

 

Hyvä asia on, että 75 m²:n keskimääräisestä pinta-alatavoitteesta on luovuttu. Tärkeätä on pitää mielessä, että kaupungissa asuvista talouksista 80 % on enintään kahden hengen talouksia.

Asuntoja pitää rakentaa tarpeen ja kysynnän mukaan. Kysyntää vastaamaton määrä pieniä asuntoja nostaa koko asuntokannan hintoja- ja vuokratasoa.

 

SAAVUTETTAVUUS

 

Olisin odottanut, että henkilöautoillekin olisi tekstissä uhrattu muutama sana. Autokanta Helsingissä on noussut vajaassa 20 vuodessa yli 50 %. Vuonna 2010 Helsinkiin oli rekisteröity 270.000 autoa. Automäärän kasvu 2010 oli 3,5 % vuodessa väestönkasvun ollessa yhden prosentin luokkaa.

Jossain autotkin pitää säilyttää ja monella oma auto on ainoa todellinen liikkumisvaihtoehto. Toivottavasti autopaikkojen toteuttamisessa otetaan huomioon myös vieras- ja asiakaspaikkaratkaisut.

 

ASUINALUEIDEN ELINVOIMAISUUS JA TÄYDENNYSRAKENTAMINEN

 

MA-ohjelma pitää sisällään kattavan kokonaisuuden monipuolisia tavoitteita. Määrälliset tavoitteet ovat selvästi yliampuvia. Niitä uusi valtuusto saa neljän vuoden ajan ihmetellä.

Ohjelman mukaan
Hitas-järjestelmälle asetettuja tavoitteiden toteuttamista arvioidaan ohjelmakaudella. Toivottavasti vihdoin tajutaan järjestelmän huonot puolet ja päätetään siitä luopua. Kohtuuhintaiseen asumiseen liittyen kaupungin tulisi itse pidättäytyä asumiseen liittyen maksujen ja tariffien jatkuvalta korottelulta.

Lopuksi totean, että Helsingin korkeat hinnat osoittavat kaupungin haluttavuutta – tämähän on todettu monissa tutkimuksissa, että Helsinki on yksi maailman paras paikka asua.